Syvissä vesissä

On ollut aikoja jolloin olen voinut todella huonosti, henkisesti. Mikään ei silloin tunnu miltään ja elämän kaikki hyvät asiat häipyvät mielestä kun on synkkä hetki. Sieltä pois pääseminen on todella vaikeaa.
Suomeksi sanottuna olen siis masentunut. Viime viikonloppu oli hyvin rankka sekä itselleni, että kaikille läheisilleni. Tein jotain mikä olisi voinut olla peruuttamatonta, mutta loppu hyvin kuitenkin. Tässä mennään nyt vain päivä kerrallaan, tai välillä ihan hetki kerrallaan.
Jäin sairaslomalle koulusta kun voimani eivät riitä enää siihen. Aiemmin olisin esittänyt reipasta ja tehnyt niinkuin pitäisi, mutta nyt täytyi olla järkevä, itsekäs ja puhaltaa peli poikki.

Onneksi elämässäni on ihmisiä jotka välittävät ja ymmärtävät, tukevat ja kannustavat.
Mutta...näissä syvissä vesissä seilatessani minun on itse soudettava veneeni rantaan. Sille rannalle, josta löydän itseni. Sille rannalle jossa osaan arvostaa itseäni ja elämääni. Sille rannalle jossa minun olisi vihdoin hyvä olla itseni kanssa.
Sinne on vielä pitkä matka, mutta kartta on annettu ja kompassi osoittaa suuntaa.