Voiko äitikin mennä kouluun??

Noniin...on vierähtänyt melkoisesti aikaa viime kirjoituksesta... Selitykseksi kerron nämä muutamat seikat; matkailu pienen lapsen kanssa, miehen reissutyö, lapseni oppi ryömimään ja sitten konttaamaan.Toivottavasti tämä riittää selitykseksi sille etten ole yksinkertaisesti ehtinyt istahtaa koneelle vaikka kirjoittamisen aiheita pää pursuaakin. (nytkään ei aikaa liiemmin ole, mutta jos ihan nopeasti saisin jotain aikaan)

Paljon on tapahtunut siis ja tulee tapahtumaan. Minä olen hakenut kouluun. Pitkään sitä mietin, epäilin, pelkäsin, haaveilin, peruin, innostuin ja viimein kirjotin hakemuksen ja lähetin sen. Nykyään se on todella helppoa, koneella kirjoittaa yhden hakemuksen ja voit sillä samalla hakea useampaan koulutukseen, jos ne siis järjestetään samassa koulussa. Minä hain ensisijaisesti röntgenhoitajaksi ja toiseksi vaihtoehdoksi laitoin sairaanhoitajan koulutuksen amk:ssa. Nyt sitten jännitetään miten ämmän käy :)
Tämä siis myös tarkoittaa sitä, että jos pääsen kouluun niin tulen olemaan erossa pojastani päivät.Nyt ei ajatus tunnu mitenkään ihmeelliseltä, mutta on varmasti raastavaa jos se eteen tulee. (poikani jää kotiin mieheni hoitoon aluksi ja sitten ruoriin astuu anoppi, päiväkotihoito tulee eteen vähän myöhemmin)

Viikonloppu on edessä ja aion asentaa pyörääni istuimen että päästään pojan kanssa ajelemaan, huomiselle ainakin on luvattu aruinkoista säätä! Toiveikkain mielin siis eteenpäin :)



Ainiin....toinen kuningas Hirviniemi ei pettänyt livenä(kään)! Aivan mahtava oli herran monologiesitys, suosittelen lämpimästi jos on mahdollisuus mennä sitä katsomaan. 
Kolmatta kuningasta odotellessa...