Nyt tuli kuitenkin sellainen tunne, että pitää jotain päästä kirjoittamaan. Monesti aiemminkin on tuntunut tältä, mutta nyt oli hetki jolloin pystyin jotain tekemään ilman häiriötekijöitä (lue:iloisesti kiljuvaa ja juuri kävelemään oppinutta rakasta poikaani).
Tämä kesä on vilahtanut ohi hurjalla vauhdilla! Toisaalta se ehkä vaikuttaa asiaan kun ei oikeastaan ole ollut kesälomalla, kesä vaan on, ilman mitään sen kummempia titteleitä.
Sain viettää melkein koko heinäkuun pikkuveljeni -ja siskoni kanssa, se oli parhautta! Oli lapsenhoitoapua, kotihomma-apua, hyvää seuraa, aurinkoa, naurua, shoppailua, mökkeilyä, uintia, autoilua.....ikimuistoista.
On ilo kun on saanut noin mainiot sisarukset <3
Poikani tässä sivussa on siis kasvanut ja kehittynyt huimasti. Hän täytti vuoden ja osaa siis nyt jo kävellä. Ymmärrys ympärillä olevaan maailmaan on myös lisääntynyt. On ihan erilaista touhuta hänen kanssaan päivät, jokainen päivä tuntuu uudelta ihmeeltä, miten voikaan kaikki tapahtua niin nopeasti.
Joskus sitä miettii jääkö ajan jalkoihin. Ei kerkeäkkään mukaan tai putoaa kyydistä.
Kai sitä jokainen itse määrittelee oman elämänsä tahdin.
Tai no, meillä sen taitaa tehdä yksi pieni suurisilmäinen miehenalku :)
edit: pahoitteluni hymiöistä ja muista härpäkkeistä...miusta on vaan niin kiva ilmaista niillä tuntemuksia :)
ja oonhan kotoisin aika läheltä Imatraa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti