Olen aloittanut lähihoitajaopinnot, eronnut ja muuttanut poikani kanssa keskustan läheisyyteen. Suuria muutoksia, suuria mullistuksia, jotka ovat vaikuttaneet monen ihmisen elämään. Kaikkia vaikutuksia ja seurauksia ei vielä tiedä. Tähän asti on ainakin mennyt suhteellisen hyvin. Muutaman kerran on tullut käytyä melko syvissä vesissä noin niinkuin henkisellä tasolla. Kipuilua, itkua, itsesääliä, surua, vihaa...tunteiden kirjo on hyvin laaja mitä tässä on läpikäynyt. Ja puhun nyt vain itsestäni.
Apuna näissä muutoksissa ovat olleet läheiset, ystävät ja sukulaiset. Pieni rakas poikani on auttanut myös osaltaan jaksamaan, vaikka koenkin että hän on jonkinlainen sijaiskärsijä tässä aikuisten tyhmässä maailmassa. Enkä tietenkään tarkota lapseni tukena olemista sitä, että hänen olkapäätään vasten vuodattaisin kyyneleitä vaan ihan sitä, että hän on olemassa ja oma ihana itsensä.Halusinkin aloittaa uudestaan kirjoittamisen ja ns. puhtaalta pöydältä. Vaihdoin blogin nimen ja ulkoasun. Voi olla että sisältöönkin tulee muutoksia...oman pääni sisältä kumpuavia ajatuksia on tarkoitus kuitenkin edelleenkin tänne kirjoitella. Osittain myös siksi, että on helpompi jäsennellä omia ajatuksiaan kun on kirjoittanut ne johonkin ylös. Ehkä myös huonot hetket tuntuvat vähemmän huonoilta kun niille antaa aikaa ja miettii mitä oikein tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti