Mietin tuossa "taistellessani" poikani kanssa nukkumaanmenosta, että missä vaiheessa se muuttuu...? Että nukkumaanmenemisen vaikeudesta tulee heräämisen vaikeus? Koska jossain vaiheessahan tulee eteen se, että kun pitäisi herätä niin lasta tai nuorta (tai aikuista) saa houkutella nousemaan käyttäen kaikkia sallittuja keinoja. Ehkä nyt on se aika kun lapseni oppii koko ajan lisää eikä malttaisi siksi nukkua, ymmärtäähän sen. Jos on justiinsa oppinut miten noustaan itse makuulta istumaan ja sitten seisomaan, niin onhan sitä tehtävä joka kerta kun joku siut pitkälleen laittaa....huoh!
Monta kertaa olen mielessäni sanonut pojalleni, että "nuku nyt hyvä lapsi, koska joskus vielä tulee päivä kun et saa nukkua vaikka haluaisit", toisinsanoen siis saat lapsia (:
Mieheni tekee reissutyötä ja usein ollaan pojan kanssa kotona kahdestaan. Päivät menevät vauhdilla ja omaa aikaa itselle ei juuri ole. Paitsi nyt kun poika on nukkumassa ja kello on paljon, pitäisi siis itsekin painaa pää tyynyyn ja ladata akkuja. Mutta kun ei malta! Juuri nyt on se oma hetki. Voin katsoa telkkarista, tai nykyään useammin koneelta, mitä haluan ilman keskeytyksiä. Voin syödä rauhassa iltapalan (ja usein jäääääätelöä iltajälkkäriksi) ja lukea kirjaa. Voin istua tässä koneella kirjoittamassa ilman että pitäisi koko ajan olla kieltämässä "älä koske siihen! älä paina siitä!". Aamulla sitä taas tietää olleensa rauhassa ja häiriöittä :)
Huomenna kuitenkin mieheni palaa taas reissusta kotiin (JIPIIIIII!!!) ja mie pääsen käymään salilla.
Siitä ja sen aiheuttamasta riippuvuudesta ehkä vielä joskus enemmän, nyt kun olen saanut kirjoituskanavani auki, vaikkakin se tapahtuu näin yömyöhällä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti