Viime kirjoituksesta on taas vierähtänyt aikaa...aikaa, sitähän ei mitä ilmeisemmin ole tarpeeksi.
Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa...lopetin opiskelun masennuksen takia. Alkoi elimistö lähettämään varoitusmerkkejä, että nyt ei enää pysty tähän kaikkeen. Tajusin, että on ensin voitava hyvin itsensä kanssa ennenkuin pystyn hoitamaan muita. Päätös oli raskas, mutta uskon, että pidemmän päälle järkevä.
Meille on muuttanut kissa, Lahja. Lahja asui ennen Iisalmessa, vanhemman naisen kissana. Facebookin ihmeellisestä maailmasta löysin tämän naisen tyttären ilmoituksen, että kissa etsii uutta kotia. Hänestä ei siellä pystytty enää monien syiden takia huolehtimaan. Näin Lahjan kuvan ja se oli siinä.
Ensimmäiset päivät Lahja vietti piilossa. Milloin vaatehuoneessa, milloin sängyn alla tai kaapissa. Nykyään Lahja on hyvin seurallinen kissa, joka seuraa miuta kaikkialle. Syliinkin pitää päästä varsinkin iltaisin. Hyvin persoonallinen ja ihana kissa, jolla on todella hyvä kärsivällisyys pienten lasten kanssa <3
Eilen kävin kuoron koelaulussa. Se taisi mennä ihan hyvin, sillä pääsin kuoroon ja ensi kuussa olisi ensimmäiset harjoitukset.
Tänään soitin ilmoituksen johdosta Mannerheimin Lastensuojeluliitolle. He etsivät keskustan perhekahvilaan vetäjiä. Perhekahvila on kerran viikossa tiistai aamupäivisin. Huomenna olisi tarkoitus mennä sinne.
Paljon kaikkea uutta, positiivista suurin osa onneksi. Ainoana huolena tällä hetkellä on rahan riittäminen. Siihen toivottavasti tulee muutos piakkoin...
Tulevaisuus, suunnitelmia...
Uskallanko olla toiveikas?
Vai kaivanko itselleni kuoppaa,
jonne pilvilinnoistani putoan?
Eikä turvaverkkoa ole.
