I rest my case

Kyllä sitä vaan ihmeesti saa hommia hoidettua kun alkaa niitä vaan tekemään. Nytkin olen jo kolme sellasta asiaa tehnyt mitkä on jääneet roikkumaan syystä tai toisesta. Eikä kyseessä todellakaan oo mitään isoja juttuja, hyvin yksinkertasia ja nopeasti tehtyjä.

Aion unohtaa aikaisemmin kirjoittamani "pitäis"-listan. Miun ei oikeastaan pidä tehdä muuta kuin mistä tykkään (tässä ei oteta huomioon arjen välttämättömiä toimia jotka koskevat itseäni ja lastani) ja välillä olla tekemättä mitään.

Ihan kummemmin ressailematta oon selvinnyt tenteistä ja muista velvollisuuksista. Sitä vaan jotenkin aina asettaa itselleen hirveän korkeat tavoitteet ja sitten jos niihin ei pääsekkään niin itsesäälin ruoska viuhuu jättäen sielun pinnalle ikuiset arvet.
Tässä se taas tulee se sana...PITÄISI olla itselleen armollinen. Ole itsellesi armollinen. Olen itselleni armollinen.
Helpommin sanottu kuin tehty.

Mutta just nyt olen tyytyväinen itseeni, että sain hoidettua edes muutaman homman pois päiväjärjestyksestä. Voin hyvillä mielin katsella vähän hömppää ja laittaa aivot narikkaan :)